Kielentarkistuksen, oikoluvun ja editoinnin erot

Miten erottaa kielentarkistuksen, oikoluvun ja editoinnin?

Kielentarkistus

Kielentarkistus on oikolukua syvällisempää tekstin läpikäymistä. Kielentarkistuksen tekee kohdekielinen kielenasiantuntija, joka tarkistaa kielen olevan selkeää ja luettavaa, kieliopillisesti, oikeinkirjoituksellisesti ja tyylillisesti oikein.

Kielentarkistajan tehtävänä on sujuvoittaa tekstiä perinpohjaisesti. Hänen tulee kiinnittää huomiota oikeinkirjoituksen ja kieliopin ohella myös tekstin sujuvuuteen sekä kielellisiin rakenteisiin. Kielentarkistaja tarkistaa tekstin kieliasun oikeellisuuden ja sen soveltuvuuden käyttötarkoitukseen ja kohdekulttuuriin. Mikäli halutaan, että kielentarkistaja vertaa myös terminologista yhdenmukaisuutta ja tyyliä, tarvitaan kielentarkistaja, joka osaa sekä kohde- että lähdekieltä.

Editointi

Editoinnissa keskitytään siihen, että kieli on virheetöntä ja kuulostaa luonnolliselta kohdekielen näkökulmasta. Kohdekielinen editoija keskittyy syvällisempään arviointiin, joka sisältää kohdekielen kulttuurin ja tyylin huomioon ottamisen. Lisäksi editointi voi sisältää tarkastelua käännöksen tarkkuudesta, kontekstista ja sen varmistamisesta, että alkuperäisen tekstin tarkoitus ja viesti säilyy.

Editoinnissa asiakas antaa kohdekieliselle asiantuntijalle suhteellisen vapaat kädet tehdä tekstistä luettavaa ja käyttötarkoitukseen sopivaa.

Oikoluku

Oikoluku on sama kuin korjausluku tai oikaisuluku.

Oikolukija tarkistaa tekstin kieliopilliset, oikeinkirjoitukselliset sekä typografiset asiat. Oikoluku on kielentarkistusta pintapuolisempaa tekstin läpikäymistä.